Kuraattori Hannu Castren

HITAASTI MUTTA VARMASTI

Toimin hyvinkin laaja-alaisesti kuvataiteen eri aloilla. Asun ja työskentelen Jyväskylässä ateljeetalossa. Taiteellisen työskentelyn lisäksi olen toiminut muun muassa kuvataidekriitikkona, kuraattorina, läänintaiteilijana, taidekoulujen opettajana ja tehnyt muutaman taidekirjankin. Mahdollisista vastaväitteistä huolimatta sirpaleista koostuu mielekäs ja usein myös toisiaan hedelmöittävä kokonaisuus, ellei sitten kiire stressaannuta päivä- ja viikkorytmiä.

Olin vuonna 1997 Mäntän kuvataideviikkojen kuraattorina. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin minut kutsuttiin kuratoimaan 7. suomen tekstiilitriennaalia.

Minulla on aavistus siitä, että juuri nämä kaksi kuratointia toimivat tärkeänä taustavoimana, kun suunnittelen vuoden 2010 Honkahovin kesänäyttelyä.

Intuitiivisen vakuuttavasti jo kuratoinnin alkuvaiheessa alkoi mielessäni toistua lausahdus tai hokema Hitaasti mutta varmasti. Se saakoon toimia näyttelyn työnimenä, kunnes joku muu otsikko kumoaa sen. Ehkei niin tapahdukaan.

Nimi on atmosfäärinen, mutta tavallaan sen ydin sijoittuu ajankohtaiseen arvokeskusteluun. Tulevana vuosikymmenenä on ilmeistä, että osana kestävän kehityksen ideologiaa ja ihmisten paineensietoa tulee korostumaan yksityisen ihmisen tekemät valinnat omassa elämässään. Kyse on elämän laatua eheyttävistä valinnoista.

Taiteessa on jo oma käsitteensä tasapainoa ja sopusointuista arkea etsivälle elämäntavalle. Elämän estetiikka merkitsee juuri ihmisen tarkentunutta suhdetta oman elämänsä laatuun. Elämänkin voisi hahmottaa aivan kuin kompositiona, jossa on aina hiomista tasapainon ja mielihyvää tuottavan dynamiikan löytämiseksi. Rohkeus, eettisyys ja kuuliaisuus omimmalle itselle voisivat olla tärkeitä rakennuselementtejä kompositiolle.

Haluan väittää, että taiteessa sinänsä on jo malli elämän estetiikalle. Otsikon kautta haluan vihjata, että katsojan on syytä tarkentaa huomionsa paitsi taideteosten yleisilmeeseen, myös kaikkiin yksityiskohtiin teoksessa. Niistä teos rakentuu ja juuri niiden kanssa taiteilija on viettänyt pitkiä yksinäisiä ja keskittyneitä hetkiä ateljeessaan. Käytetyt tekniikat ja materiaalit ovat hyvin tärkeitä tarkastelun kohteita. Niiden kautta syntyy taideteoksen visuaalisuus, joka voi huipentua puhtaasti esteettiseen tai voimakkaan yhteiskunnalliseen viestiin tai olla jotain niiden väliltä.

Haluan siis kiinnittää huomion nimenomaan siihen, miten taiteilija on työskennellyt ilmentäessään valitsemaansa teemaa. Miten aivojen ja käsien välinen yhteistyö on toiminut. Juuri sen kautta löytyy kokemus luovien ratkaisujen, intuition ja teknisen taidon aikaa vieneestä, mutta vaikuttavan hartaasti ja lopulta varman päämäärän löytäneestä työprosessista. Kaikesta tästä syntyy taideteoksen inhimillinen viesti, jota voi tulkita vaikkapa oivallisena reseptinä omalle elämälle.

Taiteen uuden aktivismin tai globaalia pakahdusta ilmentävän taiteen sijasta keskityn Honkahovin kesänättelyssä ratkaisevasti toisenlaiseen näkökulmaan. Ravistelevan huudon ja pauhun sisältämän taiteen sijasta painotan taidetta, joka lopulta ilmentää samaa viestiä, mutta käyttää täysin erilaisia menetelmiä. - Kesällä nähdään, onnistuiko konseptini olemaan läheskään sama kuin itse lopputulos.

Hannu Castren