Kuraattori Hannu Castren

Kuraattoriksi on kutsuttu Hannu Castren.
Näyttelyn nimi on: Hitaasti mutta varmasti.
Honkahovin kesänäyttely avataan yleisölle 13.6.2010.

Taiteilijaesittelyt on kirjoittanut Hannu Castren

Tiedote

Näyttelyn kuraattori: kuvataiteilija ja kuvataidekriitikko Hannu Castrén (Jyväskylä)
Näyttelyn taiteilijat: Elina Försti (Alajärvi), Radoslaw Gryta (Riihimäki), Eero Hiironen (Ähtäri), Jaakko Himanen (Tampere), Marjatta Holma (Turku), Touko Issakainen (Rovaniemi), Harald Karsten (Jyväskylä), Outi Markkanen (Konnevesi), Reima Nevalainen (Kankaanpää), Ron Nordström (Fiskars), Eeva Peura (Helsinki), Ulla Pohjonen (Tampere), Riitta Rönkkö (Kuopio), Tuija Teiska (Tampere) ja Riitta Turunen (Heinävesi)

Näyttelyn otsikko Hitaasti mutta varmasti on syntynyt ajankohtaisten käsitteiden slow food, slow design, slow fashion, slow cities ja SLOW LIFE mietiskelyn pohjalta. Otsikointiin ovat vaikuttaneet myös ajankohtaiset luovan talouden ja luovien alojen strategiat. Kaiken sinetöi globaali ja toistaiseksi kangerteleva yhteistyö kestävän kehityksen puolesta. Tutkimus ja siitä seurannut keskustelu ihmisen onnellisuuden kriteereistä on vain vahvistanut teeman ajankohtaisuutta.

Taide taiteilijan itseisarvoisena luomuksena on modernin aikakaudella pyrkinyt julistamaan henkisiä arvoja inhimillisen kehityksen ja hyvän elämän takeena. Elämän estetiikka yhdistää taiteen ja slow-filosofian toisiinsa. Voisikin ajatella niin, että juuri taiteeseen ja sen itsearvoisuuteen liittyy aito resepti liittää kaikki edellä mainittu yhteen ja niin, ettei kyse ole lyhytkestoisista trendeistä. Sellaiseen ei ole aikaa eikä varaa.

Onko kuitenkin niin, että taidemaailman hektisyydestä on tullut jopa suurin vaara itse taiteelle? Nyt kuulutetaan sellaisen taiteen puolesta, joka herättäisi vilkasta keskustelua ja mitä ilmeisemmin keskustelu on tarkoitettu globaalin taidemaailman kuultavaksi ja reagoitavaksi. Mikä kohtalo on sellaisilla taideteoksilla, jotka viestivätkin ihan hiljaa tai vetoavat hiljaisuuteen mediaähkyisen puheskelun sijaan?

Tällaisia asioita kuraattori mietiskeli näyttelyn konseptia suunnitellessaan, mutta taiteilijoiden kanssa hän ei niistä puhunut. Kuraattori onkin toiminut kuin kapellimestari, jonka johdolla jokainen taiteilija on soittanut omaa sooloaan. Teema on atmosfäärinen ja siksi yleisö voi katsoa näyttelyn otsikon kanssa tai ilman sitä.

Nykytaiteessa ei ilmene mitään määrättyä yhtä tyyliä tai ehdottomia rajoja. Niinpä jokainen taiteilija esittää myös tässä mielessä oman yksilöllisen soolonsa myös Honkahovin Taidekeskuksen kesänäyttelyssä 2010.